Kristallikruunut, sekä klassiset että mordernit, ovat aidosti ylellisiä koristeita olohuoneisiin. Leikattu lasi taittaa valoa suorastaan maagisissa sateenkaaren väreissä ja heijastelee upeaa loistetta. Kristallivalaisimen hienous perustuu kirkkauden ja loisteen, mutta myös käytännön valaistuksen yhdistelmään.
Ensimmäiset kristallikoristeet, joita alettiin ripustaa valaisinten koristeiksi, oli valmistettu ”vuorikristallista”, hyvin kovista luonnon kvartsikiteistä. Jo muinaiset egyptiläiset ja kreikkalaiset tunsivat kvartsin koriste- ja korumateriaalina. Keskiajalla siitä valmistettiin sakraaliesineitä. Suuremmat valaisimet, eli kruunut yleistyivät keskiajan kuluessa. Niitä käytettiin linnoissa, kirkoissa ja luostareissa suurten tilojen valaisuun. Tuon ajan kruunuvalaisimet olivat usein ristinmuotoisia, puisia ja pelkistettyjä. Sakaroihin oli sijoitettu kynttilöitä. Puurakenteinen risti kiinnitettiin vahvoilla naruilla katon puisiin palkkeihin.
Angelo Barovier kehitti 1400-luvulla erityisen kirkkaan lasityypin. Se oli yhtä läpinäkyvää kuin vuorikristalli, joten sitä kutsuttiin nimellä cristallo eli kristallilasi. Taiteilijat ja käsityöläiset alkoivat hyödyntää kemian tietämystä lasin valmistuksessa laajemmassa mittakaavassa 1600-luvulta alkaen. Tämäntyyppinen lasi sisältää 30 % lyijyoksidia, valkoista hiekkaa ja Potassiumoksidia. Ainekset kuumennettiin 1400 asteeseen ja valettiin muoteissa ja jäähdyttyään voitiin kiillottaa. 1800-luku toi markkinoille huomattavasti halvemmat kristallilasiset koristeet. Ne oli yksinkertaisesti valettu, eikä niitä aina ollut kiillotettu. Kristalliesineen muodosta voidaan siis päätellä millä vuosisadalla ne on valmistettu, tai minkä vuosisadan tyyliä ne jäljittelevät.
Kuvissa vasemmalta oikealle: barokki, rokokoo, klassismi, myöhemmät muodot.
Ensimmäiset kristallein koristellut kruunuvalaisimet valmistettiin Etelä-Euroopassa 1600-luvulla. Alkuvaiheessa ne olivat harvinaisia, eivätkä kovin suurikokoisia. Kristallia oli ripustettu raudasta, kuparista ja jopa puusta rakennettuihin valaisimiin. Myöhemmin kristallikoristeiden määrää lisättiin, ja lopulta koko kruunu oli peitetty kristallilla.
Kristallin suosion huippu nähtiin Ranskassa Ludwig XV:n aikana. Juuri tämän ajan mallien pohjalta harjoitettiin paljon uustuotantoa 1800- ja 1900-luvuilla. Tästä tuotannosta voidaan erottaa kaksi perusmallia:
- 1.kruunu jossa on keskirunko, josta erkanee suurempia haaroja, joissa on kynttilöitä, ja pienempiä haaroja, joissa on kristallikoristeita. Nämä kruunut olivat monikerroksisia (ks. kruunu 1)
- 2.muotonsa vuoksi ”lyyraksi” tai ”häkiksi” kutsuttu kruunu (ks. kruunu 2)
Kruunut 1 - 3
Ludwig XVI:n aikana kruunuihin otettiin mukaan kiehkurat, eli langat, joihin on pudotettu kristallipaloja (ks. kruunu 3). Niitä alettiin kiinnittää kruunun haaroihin roikkumaan. Rokokoo-ajan lopulla kehitettiin ”pallon” tai ”korin” muotoinen versio kattokruunusta. Tämä olikin suosituin muoto empire-kauden loppuun saakka. Tämän kattokruunutyypin rakenne perustuu suureen renkaaseen, jossa on haaroja ja kynttilöitä. Kristalliosat langoissa yhdistivät kruunun ylä- ja alaosaa, yhtyen pallomaiseen muotoon. Noihin aikoihin kattokruunut yleistyivät muuallakin kuin Ranskassa ja Italiassa. Upeita esimerkkejä tästä nähtiin Englannissa ja Ruotsissa. Itävaltalaiset taiteilijat keksivät 1600-luvulla uuden kruunutyypin, jota nimitettiin ”Maria-Teresaksi” keisarinnan mukaan. Tämän konstruktion osat ovat litteitä ja kruunu on koristeltu haaroija kiertävillä lasielementeillä. Liitoskohtiin kiinnitettiin pieniä lasiruusuja.
Eräs kuuluisa ja traditionaalinen uskomattomien lasikoristeiden valmistuspaikka on Venetsian lähellä sijaitseva Murano. Siellä kruunuvalaisimia valmistetaan edelleen samoilla metodeilla. Näissä kauniissa tuotteissa vallitsevat muotojen hienostuneisuus ja koristeellisuus. Kruunujen ohella Murano on tunnettu lampuista ja Venetsian lasiksi kutsutuista koruhelmistä. Näistä esimerkkinä mainittakoon Millefiorin valaisimet.
Jos sinulla on onni omistaa kaunis kattokruunu, muistathan miten tällainen esine tulee asentaa käyttöön. Kattokruunu ripustetaan noin 220 cm korkeuteen lattiasta. Älä unohda ketjukiinnitystä! Tärkeä osa vaikutelmaa on katon ja itse koristeellisen kruunun välinen etäisyys. Myös valon tanssille kristalleista tarvitaan riittävästi tilaa. Mainitsemisen arvoista on, että 1600-luvulla ketju koristeltiin sametilla tai silkillä. On hyvä merkki, jos kattokruunussa on vähintään kolmenlaisia koristeita. Se tarkoittaa että kruunu on korkealuokkainen.
Suureen saliin voi ripustaa jopa useamman kattokruunun. Ei välttämättä samanlaisia, mutta kuitenkin samaan tyyliin sopivia. Nykyään muotia ovat raudasta tai kuparista valmistetut kattokruunut, joissa on pienehkö määrä kristallihelmiä. Tämän tyylin alkuperä on 1800- ja 1900-luvuilla (30-, 40-, ja 60-luku). Sweet vintage!
Kuvassa: Pääkattokruunu, Suuri salonki, Napoleon III:n huoneisto, Louvre
Suosittelemme: myös pieni kynttilä luo tunnelmaa kotisi sisustukseen. Voit löytää niitä Anna Enne Gallerian osastolta: Kynttilät.
AK-P